Itsenäisyysjuhlapuhe 5.12.2012

Hyvät koivuhakalaiset,

Suomen itsenäisyys on ollut minun sukupolvelleni – 50-luvulla syntyneille – aina itsestään selvyys, mutta samalla asia, josta on oltu ylpeitä. Siniristilipusta laulettiin koulussa ja on minulla muistikuvia oman kouluaikani itsenäisyysjuhlistakin. Hyvin juhlava oli vuoden 1967 itsenäisyysjuhla; Suomi täytti silloin 50-vuotta. Minä olin silloin 12-vuotias, siis nykyisten kuudesluokkalaisten ikäinen. Myös kotona juhlistettiin tuota tasavuotta. Isä istutti pihamaallemme itsenäisyyden kuusen. Sen juurelle laitettiin kuparinen kilpi, jossa oli seuraava teksti: Kotikuusi istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana http://www.keuruu.fi/pihlajavesi/20062007/kesa2007/laatta.jpg

Kävin viime kesänä vilkaisemassa tuota 45-vuotiasta kuusta, ja se oli venähtänyt huiman isoksi: parikymmentä metriä korkeaksi ja tyveltäänkin yli 30-senttiseksi. Isä sanoi, että se symboloi pihamaallamme itsenäistä Suomea kasvaessaan siinä vahvana ja tuuheana. http://personal.inet.fi/koti/vesa.petays/kuvat/aavi/kotikuusi03s.jpg
Kansalliset symbolit ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Ne ovat rituaaleja mutta myös osa arkeamme. Tärkein näistä on tietenkin Suomen lippu ja vaakunastahan puhuin viime vuoden itsenäisyysjuhlassa.

Onhan Suomella ja suomalaisuudella muitakin symboleita, joista muutamista ajattelin puhua tänään. Tuon itsenäisyyden kotikuusi on yksi ja seuraavan kerran niitä varmaankin istutellaan viiden vuoden kuluttua, kun Suomi täyttää 100 vuotta. Mutta onhan niitä paljon muitakin:

• Sauna.
  Kuumennetuilla kivillä toimivia hikoilumajoja on käytetty jo 6000 vuotta sitten. Kielentutkijoiden mukaan sana ”löyly” on hyvin vanha, ainakin 7000 vuotta. Vielä runsas 100 vuotta sitten sauna oli yleisin suomalaisten pesuhuone. Ennen vanhaan saunassa palvattiin ruokaa, synnytettiin lapsia ja hoidettiin sairaita. Seoli ja on edelleen erittäin tärkeä meille suomalaisille. Suomessa on nykyisin 1,7 miljoonaa saunaa.
• Kansallislaulu.
  Johan Ludvig Runebergin runo ”Maamme” (”Vårt Land”) julkaistiin vuonna 1848 Vänrikki Stoolin kertomusten avausrunona.

Fredrik Pacius sävelsi runon tilaustyönä saman vuoden 1848 Floran päivän juhlaan. Paavo Cajanderin suomensi (1889) sen nykyiseen suomenkieliseen muotoon.

• Suomen kansalliseepos.
  Kalevala julkaistiin vuonna 1835 ja perustuu pääosin itäisimmän Suomen, Karjalan ja Vienan Karjalan alueen kansanrunouteen ja myytteihin.
  Runot kokosi lääkäri ja kansanrunouden kerääjä Elias Lönnrot laajoilla matkoillaan. Hän yhdisteli Kalevalan useista juonista ja itsenäisistä tarinoista.
• 1967 kansalliskukka kielo
• 1982 kansallislintu joutsen
• 1985 kansalliseläin karhu
• 1988 kansallispuu koivu
• 1989 kansalliskivi graniitti
• 1994 kansalliskala ahven
• 1996 kansallishyönteinen leppäkerttu

Kuten alussa sanoin, kun on syntynyt vuonna 1955, itsenäisyys on ollut aina tavallaan selviö, mukava juhlapäivä keskellä viikkoa. Minulle tärkeä henkilökohtainen itsenäisen Suomen symboli oli Isoäidin nappipurkki. Se oli kulkenut ihmeellisen matkan sodan jaloista evakkoretken mukana kaukaa Karjalan kannakselta tänne Varsinais-Suomeen ja sisälsi monenlaisia nappeja eri aikakausilta. Se oli yksi meidän serkusten mieluisista leikkivälineistä, ja siellä olivat niin sotilastakista irrotetut napit, juhlapukujen hienot napit, työvaatteiden kuluneet napit kuin muut prenikatkin sulassa sovussa. Kammarin piironginlaatikosta kaivoimme silloin tällöin sen esiin ja keksimme nappien avulla mitä ihmeellisimpiä pelejä leikkejä.

Sinullakin on varmaan mielessä jokin oma itsenäisyyden symboli. Symbolit ovat vain muistoja ja mielikuvia, mutta niiden avulla voimme tänäänkin  iloita itsenäisestä Suomesta. Hyvää itsenäisyyspäivää ja onneksi olkoon meille kaikille!