Itsenäisyysjuhlapuhe

Itsenäisyyspuhe 5.12.2011

Itsenäisyysmietteet vievät ajatuksen helposti sankareihin, muinaisiin ja nykyisiin. Itsenäisen Suomen perustajiin, heihin joille itsenäisyys oli aluksi  pelkkä unelma. Unelma, jonka he muuttivat todeksi. Tai nuoriin sotilaisiin, jotka taistelivat meille oikeuden olla itsenäinen maa kansakuntien joukossa. Nykyajan sankareita ovat itsenäisen Suomen kasvattamat urheilijat, taiteilijat ja taitavat ammattinsa osaajat, jotka tekevät maatamme tunnetuksi kaikkialla maailmassa. He symboloivat meille, että kuulumme heidän joukkoonsa ja haluamme samaistua heihin. Samaistuminen on itse asiassa aika helppoa, suomalainen koululaitos on itsessään aikamoinen sankaritarina. Suomalainen koululaitos herättää kiinnostusta ympäri maailman. Suomalaiset koululaiset kuuluvat tutkimusten mukaan maailman parhaimpiin lukijoihin ja laskijoihin. Olette siis kaikki sankareita!

Sankareita juhlitaan valtion symboleilla. Valtiollisen itsenäisyyden symbolina on kaikilla mailla oma lippu, joka juhlan tullen aina nostetaan salkoon ja aina se tuo mukanaan ylevyyttä ja juhlamieltä. Oman maan lipulla on todellakin tunnesisältöinen merkitys jokaiselle. Meidän suomalaisten tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen ja tuntuu, ettei ole olemassakaan muita sopivia värejä Suomen lipun väreiksi. Ne ovat juuri oikeat.

Valtiolla on muitakin itsenäisyyttä symboloivia asioita, kuten esimerkiksi vaakuna. Jokainenhan sen tuntee.  Suomen vaakunassahan on punaisella taustalla leijona, joka pitelee käsissään suoraa miekkaa ja polkee jaloillaan käyrää sapelia. Leijonan ympärillä kentässä on 9 ruusuketta. Suora miekka kädessä symboloi halua puolustaa maata tunkeutujia vastaan. Jaloissa oleva sapelis on selitetty, että se viittasi mongoleihin, jotka vielä 1500-luvulla pitivät hallussaan laajoja alueita ja joita kaikkialla Euroopassa tuohon aikaan pidettiin uhkana.

Vaakunan yhdeksän hopeista heraldista ruusua eivät kuvaa mitään, vaan ovat vain täytteenä. Ruusujen lukumäärä on vaihdellut vuosien saatossa.

Suomen vaakunan historia on yleisesti tunnettu. Ensimmäistä kertaa se esiintyi alankomaalaisen kuvanveistäjä Willem Boyn muotoilemana Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä 1500-luvun lopulla, ja siihen liittyvä teksti varmistaa vielä tänä päivänäkin, että vaakuna tarkoitti nimenomaan Suomea, ei mitään ”Ruotsin hallitsijasukua” tai ”isäntämaata”. Kustaan hallitsemaan kuningaskuntaan kuului useita maakuntia ja valtakunnan osia, Suomi yhtenä niistä, ja olihan Kustaan pojalla Juhanallakin tittelinään ”Suomen herttua”.

Mutta miksi vaakunaeläin on leijona? On aika vaikea kuvitella leijonaa tallustamassa suomalaisessa maisemassa. Paremmin sinne sopisi ilves, karhu, susi, ahma tai jokin muu kotimainen eläin. Miksi leijona? Tuskinpa kuvanveistäjällä oli siihen erityistä syytä. Leijona oli ja on yhä yksi Euroopan yleisimmistä symbolieläimistä, ja sen ovat saaneet vaakunaansa monet muutkin perin leijonattomat Euroopan maat, kuten Hollanti, Belgia, Luxemburg, Norja, Tanska, Viro ja Tšekki. Se symboloi rohkeutta, uljuutta, jalomielisyyttä ja voimaa, kaikki ominaisuuksia, joita moni kansa kuvittelee itsessään olevan, ainakin enemmän kuin muissa. Sehän sopi Suomelle hyvin,

Alkujaan Suomen vaakunassa oli kilven yläpuolella suuriruhtinaskunnan kruunu, mutta se poistettiin valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1920. Uudessa tasavallassa alettiin haikailla suomalaisemman eläimen ottamista vaakunaeläimeksi. Karhun huomattavin puolestapuhuja oli pääkonsuli Rudolf Ray. Hän suunnitteli Suomelle aivan uuden vaakunan, jossa oli iestä katkova musta karhu Suomen vapautumista symboloimassa. Tämä karhuvaakuna on kuvattuna Rayn Helsingin Kaivopuistoon vuonna 1931 lahjoittamaan Itsenäisyyden kuusen

Vuonna 1934 asetettiin komitean suunnittelemaan Suomen tasavallalle täydellistä vaakunaa. Komiteaehdotti Suomelle valtakunnanvaakunaa, jossa varsinainen vaakunakilpi olisi ollut Suomen vanhan leijonavaakunan kaltainen, mutta lisäksi vaakunassa olisi ollut kilvenkannattajina kaksi heraldista karhua, arvokruununa suurruhtinaan kruunu sekä jalustana havuja. Tunnuslauseena ehdotuksessa oli ”vapaa, vankka, vakaa”. Vaakunaa ei kuitenkaan koskaan otettu käyttöön.

Ajateltiin, että leijona oli paitsi Suomessa vieras eläin myös muisto vieraasta vallasta. Se haluttiin korvata karhulla. Jos Suomella ei ennestään olisi ollut vaakunaa, tämä olisi varmaan ollut varteenotettava ehdotus, olihan karhu mukana jo Kustaa Vaasan pojan, Suomen herttua Juhanan herttuanvaakunassa vuodelta 1557.

Ehdotusta ei kuitenkaan vahvistettu ennen sotia, eikä siihen myöhemmin enää palattu Sen jälkeen leijona on pysynyt Suomen tunnuksena, kahdella jalalla seisovana ja turkkilaista käyrää miekkaa polkevana. Ei sen ole tarkoituskaan ollut kuvastaa Suomen luontoa, eivätkä esimerkiksi Tansania ja Kenia ole koristaneet vaakunoitaan leijonin, vaikka se olisi hyvinkin luonteva ja paikallisiin oloihin sopiva vaakunahahmo.

Lippu ja vaakuna ovat kuitenkin tunnuksia. Itsenäisyyttä ei synny eikä se säily ilman itsenäisiä ja vapaita ihmisiä - meitä suomalaisia.

Itsenäinen ihminen ei alista toista, koska hänen ei tarvitse pakonomaisesti osoittaa omaa vahvuuttaan toisia polkemalla, kuten leijona vaakunassa. Hän tietää, mistä hän on kotoisin olematta silti menneisyytensä ja taustansa vanki. Hän kuuluu johonkin yhteisöön ja maisemaan, mutta voi kuitenkin tehdä sieltä retkiä tuntemattomille alueille, vieraiden ihmisten luo ja uusiin ajatuksiin. Hän kantaa vastuunsa sekä onnistumisistaan että epäonnistumisistaan ja siivoaa omat jälkensä tietäen, että hänen perässään tulee uusia ihmisiä, joilla on oikeus iloita elämästä ja etsiä oma tiensä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Lähteet: Wikipedia, Elonkeha/Elias Hämäläinen,www.nalle.fi, Hilkka Jurvajoki